Kylläpä aika rientää..

Oho, miten on mennyt viikko niin etten ole ehtinyt tänne mitään kirjoittaa..Olen niin kovin kiireinen (tai mun mamma on vain tosi aikaansaamaton). Viikko on kulunut tosi nopsaan..ja oikeastaan toinenkin. Mamma jätti minut pääsiäseksi mummulaan mäyräkoirien kiusaksi! :) Oikeastaan minulla oli siellä aika mukavaa kun sain uunottaa vanhuksia oikein kunnolla..mamma ei kyllä tykkäisi jos tietäisi, mutta ei kerrota sille..

Minä en oikein ymmärrä, mamma tuli kotiin maanantai-iltana ja sillä ei tuntunut olevan kaikki ihan kunnossa..Kun se käveli sellaisten ihme apujalkojen kanssa, joita mä tietysti yritin metsästää. Mamma ei ole pystynyt minun kanssani tekemään oikein mitään koko viikkoon, mutta on onneksi on ihana Salla, joka on ahkenut mua lenkille pikkupetojen kanssa! :) Noorakin oli mun kanssa juoksulenkillä ja siitä mä vasta tykkäsinkin! Mutta oikeesti minua stressaa tämä tilanne kun en vain ymmärrä mitä on tapahtumassa!!

Tänään mä kuulemma joudun suihkuun, kuulin mamman ja Sallan suunnittelevan sellaista.. Olen kehittänyt kaikkea kivaa Sallan päänmenoksi, luulee pesevänsä mut mutta taitaa joutua itse kunnon suihkuun! :D Mulla on huomenna näyttelykin Kankaanpäässä..Olen kehitellyt kaikkea mukavaa pikku päässäni Sallan kiusaksi! Kyllä koiran elämä on vain niin mukavaa :D

Olen niin hyvä..

Onpa ollut mukava viikonloppu! Viikonlopun kunniaksi sain perjantaina talon täyteen naisia, kun Sallan kääpiöpinserit Effi ja Sista tulivat kylään. Pääsin niiden kanssa ensin jäälle vähän riehumaan ja sitten he vielä jäivät yökyläänkin. Olin mielestäni oikein hyvä ja vieraanvarainen isäntä. Annoin Sistalle jopa luun, ettei sen tarvitse kateellisena katsella vieressä kun minä tuhoan omaani. Effi ja Sista olivat niin kivoja, että saivat tulla usemminkin kylään!!



Lauantaina sain lenkkikaveriksi mäyräkoira Rikun, se on mamman veljen koira. Sen kanssa on kiva käydä lenkillä, vaikka minä käyn sen hermoille välillä aika pahasti..Riku on jo niin vanha ettei se oikein aina jaksa katsella minun kohellustani! :) Noorankin tuli minua katsomaan illalla. Minun mielestä siis kaikki, jotka tulevat minun kotiini, tulevat vain ja ainoastaan minun takia!


Mutta sunnuntaina oli tärkeä päivä. Sain taas esitellä taitojani Tokokisoissa Noormarkussa. Olin mielestäni tosi hyvä, jaksoin maata paikallanikin vaikka naapurini nousi ylös..se oli minulta todella paljon! Tein taas mammani tosi iloiseksi ja ylpeäksi saamalla toisen ykköstuloksen ja vieläpä kunniapalkinnon. Seuraamisessa vähän unohdin mitä pitikään tehdä mutta en minä kaukana mammasta harhaillut. Joskus vaan tuntuu, ettei millään malttaisi keskittyä siihen mitä tekee.. Sain ensimmäisen kerran täysiä kymppejäkin, olen mä vaan niin hyvä! ;)


Jatkanpa taas mamman kiusaamista, se ei voi tänään suuttua minulle kun olen ollut niin hieno! :D

Hei taasen!


Tänään on ollut ihan huippukiva päivä. Annoin poikkeusellisesti mamman nukkua herätyskellon soittoon asti aamulla. Oli mukava huomata, että niin pienellä asialla tein mamman onnelliseksi. Aamulenkki jäällä oli taas oikein mukava, harmitti vain kun en kuullut seireenien kutsua. Seireenini ovat siis lintuja..en yksinkertaisesti pysty vastustamaan niitä. Tuntuu, että unohdan koko muun maailman kun kuulen niiden kutsun. Kerran olin jo todella lähellä napata yhden mutta sitten upposin lumihankeen ja vauhti pysäsi. Vielä jonain päivä minä nappaan linnun, aivan varmasti kun vain jaksan yrittää.


Bestikseni Eetu tuli taas minua illalla viihdyttämään. Mammat yrittivät meitä kyllä ensin käskeä treenaamaan. Tein mamman onnelliseksi kun makasin kiltisti paikallani Edin tehdessä kaikki perusliikkeet. Välillä on pakko ilahduttaa mammaa, ettei se aina näytä niin epätoivoiselta! :) Kyllähän mä osaan vaikka mitä jos vain haluan..


Treenit olivat kuulemma kenraaliharjoitus sunnuntain kisoja varten. Kisoissa on oikeastaan aika kivaa, minulle kyllä yritetään sanoa etteivät hepulikohtaukset liikkeiden välillä ole suotavia. Mitä sille voi jos sellainen yksinkertaisesti iskee kesken kaiken-ei mitään!! Joku on myös väittänyt ettei rottweilerin ole suotavaa kiivetä tuomarin syliin..ei ymmärrä, kauheeta nipottamista! :)


Nyt on taas aika kömpiä sänkyyn mamman viereen nukkumaan! Ajattelin kuorsata taas niin, että koko kämppä tärisee.. ;)

Hei kaikille koira- ja ihmiskavereille!



Vihdoinkin sain mamman painostettua kirjoittamaan kuulumisiani blogiin, hän kun on niin laiska päivittämään nettisivujani..

Olen siis Mustan Konnun Bruno rottweileruros Porin Metsämaalta. Mielestäni olen tietysti kulmakunnan kuningas, mutta mamma väittää että olen ihan samanarvoinen kuin muutkin. Pötypuhetta.. Olen kova puolustamaan omaa reviiriäni, siis pihaani ja kotiani. Sinne ei ole ulkopuolisilla asiaa (olen kyllä toisinaan helposti lahjottavissa, mutta eihän sitä voi julkisesti myöntää..sehän tekisi minusta ihan pehmon), tarpeen vaatiessa puolustan myös mammaani.


Taidan olla ihastunut erääseen rotikkanarttuun. Se asustaa ihan lähellä kotiani ja näen sen usein aamulenkillä. Tai no, enemmän se taitaa olla ihastunut minuun..eihän kukaan voi näin komeaa miestä vastustaa! Sitä paitsi mamma on sanonut, kun näillä ruskeilla suklaanappisilmillä katsoo nätisti, niin niitä ei voi vastustaa..mamma ei ainakaan voi, saan siltä kaiken minkä haluan! Vaari ja mummukin ovat melko helppoja tapauksia, mummu sentään yrittää joskus vastustaa vetoavaa katsettani mutta vaarin olen kietonut täysin tassuni ympärille (eihän vaari sitä myönnä, mutta näin on).


Mummulassa asustaa myös kaksi kivaa mäyräkoiraa. Carmen tahtoo olla kovin määräilevä mutta Peppiä on kiva kiusata. Pienenä pentuna hetken luulin, ettei muita koiria kuin ole mäyräkoiria. Aina niitä vain pöllähti esiin jostain, ja yksi niistä pirulaisista nappasi minua hännästä kun pahaa aavistamattomana menin mummulaan kesällä. Nyt ei se pikku paholainen enää uskalla hännästäni kiinni napata!


Suosikkileikkikaverini on aivan ehdottomasti bordercollie Edi. Treenaamme Edin kanssa myös tottista usein yhdessä. Se on varsin mukavaa ja minun mielestä on kivaa kun mamma pyytää tekemään erilaisia asioita. Parasta yhteisissä treeneissä on kuitenkin se, että niiden jälkeen pääsen Eetun kanssa leikkimään takapihalle. Joskus ei kyllä malttaisi millään odottaa treenien loppuun..

Alkuviikko on sujunut mielestäni oikein ihanalla tavalla. Maantaina sain taas esitellä taitojani treenien merkeissä, ja sen jälkeen riehua Edin kanssa. Edi opetti minulle miten pääsen aidan ohi sivupihalle. Siellä oli paljon kivempi rellestää varsinkin kun sen "kiellettyä" aluetta. Pääsisin helposti aidan yli, mutta olen ainakin toistaiseksi kunnioittanut mammaa sen verran, että olen pysynyt sallitulla alueella. Tiistaina minulle oli iloinen yllätys kun pääsin pitkästä aikaa Yyteriin lenkille ja parkkipaikalla minua odotteli Edi. Saimme Eetun kanssa juosta siellä niin paljon kuin jaksoimme. Mielestäni ei ollut reilua, että hanki kantoi Edin niin paljon paremmin kuin minut..jouduin rämpimään ylös hangesta sillä aikaa kun Edi patsasteli vieressä hangen päällä. EI KIVA!! :) Tänään lähdimme taas lenkille Yyteriin ja pääsimme jäätä pitkin kävellen Munakarille asti. Teimme puolentoista tunnin lenkin ja sain vielä Pepin seurakseni. Tosin se taas kuvitteli, että minä talloisin tai keilaisin sen..en ymmärrä miksi, olenhan vain pari kertaa istunut Pepin päälle tai huitaissut sitä tassulla. Ei aina voi huomata ihan kaikkea..


Kuului alkuviikkoon surullisiakin uutisia. Minun isäni nukkui pois, se oli hieno mies ja minun esikuvani. Muistelen isää lämmöllä..


Nyt voisin hetken levätä, että jaksan herättää mamman puoli kuudelta aamulla. Se yrittää aina nukkua pidempään ja suuttuu minulle kun herätän ennen herätyskelloa. Mutta mamma on helppo lepyttää ruskeilla suklaasilmillä.. ;)