Hei taasen!


Tänään on ollut ihan huippukiva päivä. Annoin poikkeusellisesti mamman nukkua herätyskellon soittoon asti aamulla. Oli mukava huomata, että niin pienellä asialla tein mamman onnelliseksi. Aamulenkki jäällä oli taas oikein mukava, harmitti vain kun en kuullut seireenien kutsua. Seireenini ovat siis lintuja..en yksinkertaisesti pysty vastustamaan niitä. Tuntuu, että unohdan koko muun maailman kun kuulen niiden kutsun. Kerran olin jo todella lähellä napata yhden mutta sitten upposin lumihankeen ja vauhti pysäsi. Vielä jonain päivä minä nappaan linnun, aivan varmasti kun vain jaksan yrittää.


Bestikseni Eetu tuli taas minua illalla viihdyttämään. Mammat yrittivät meitä kyllä ensin käskeä treenaamaan. Tein mamman onnelliseksi kun makasin kiltisti paikallani Edin tehdessä kaikki perusliikkeet. Välillä on pakko ilahduttaa mammaa, ettei se aina näytä niin epätoivoiselta! :) Kyllähän mä osaan vaikka mitä jos vain haluan..


Treenit olivat kuulemma kenraaliharjoitus sunnuntain kisoja varten. Kisoissa on oikeastaan aika kivaa, minulle kyllä yritetään sanoa etteivät hepulikohtaukset liikkeiden välillä ole suotavia. Mitä sille voi jos sellainen yksinkertaisesti iskee kesken kaiken-ei mitään!! Joku on myös väittänyt ettei rottweilerin ole suotavaa kiivetä tuomarin syliin..ei ymmärrä, kauheeta nipottamista! :)


Nyt on taas aika kömpiä sänkyyn mamman viereen nukkumaan! Ajattelin kuorsata taas niin, että koko kämppä tärisee.. ;)