Hei kaikille koira- ja ihmiskavereille!



Vihdoinkin sain mamman painostettua kirjoittamaan kuulumisiani blogiin, hän kun on niin laiska päivittämään nettisivujani..

Olen siis Mustan Konnun Bruno rottweileruros Porin Metsämaalta. Mielestäni olen tietysti kulmakunnan kuningas, mutta mamma väittää että olen ihan samanarvoinen kuin muutkin. Pötypuhetta.. Olen kova puolustamaan omaa reviiriäni, siis pihaani ja kotiani. Sinne ei ole ulkopuolisilla asiaa (olen kyllä toisinaan helposti lahjottavissa, mutta eihän sitä voi julkisesti myöntää..sehän tekisi minusta ihan pehmon), tarpeen vaatiessa puolustan myös mammaani.


Taidan olla ihastunut erääseen rotikkanarttuun. Se asustaa ihan lähellä kotiani ja näen sen usein aamulenkillä. Tai no, enemmän se taitaa olla ihastunut minuun..eihän kukaan voi näin komeaa miestä vastustaa! Sitä paitsi mamma on sanonut, kun näillä ruskeilla suklaanappisilmillä katsoo nätisti, niin niitä ei voi vastustaa..mamma ei ainakaan voi, saan siltä kaiken minkä haluan! Vaari ja mummukin ovat melko helppoja tapauksia, mummu sentään yrittää joskus vastustaa vetoavaa katsettani mutta vaarin olen kietonut täysin tassuni ympärille (eihän vaari sitä myönnä, mutta näin on).


Mummulassa asustaa myös kaksi kivaa mäyräkoiraa. Carmen tahtoo olla kovin määräilevä mutta Peppiä on kiva kiusata. Pienenä pentuna hetken luulin, ettei muita koiria kuin ole mäyräkoiria. Aina niitä vain pöllähti esiin jostain, ja yksi niistä pirulaisista nappasi minua hännästä kun pahaa aavistamattomana menin mummulaan kesällä. Nyt ei se pikku paholainen enää uskalla hännästäni kiinni napata!


Suosikkileikkikaverini on aivan ehdottomasti bordercollie Edi. Treenaamme Edin kanssa myös tottista usein yhdessä. Se on varsin mukavaa ja minun mielestä on kivaa kun mamma pyytää tekemään erilaisia asioita. Parasta yhteisissä treeneissä on kuitenkin se, että niiden jälkeen pääsen Eetun kanssa leikkimään takapihalle. Joskus ei kyllä malttaisi millään odottaa treenien loppuun..

Alkuviikko on sujunut mielestäni oikein ihanalla tavalla. Maantaina sain taas esitellä taitojani treenien merkeissä, ja sen jälkeen riehua Edin kanssa. Edi opetti minulle miten pääsen aidan ohi sivupihalle. Siellä oli paljon kivempi rellestää varsinkin kun sen "kiellettyä" aluetta. Pääsisin helposti aidan yli, mutta olen ainakin toistaiseksi kunnioittanut mammaa sen verran, että olen pysynyt sallitulla alueella. Tiistaina minulle oli iloinen yllätys kun pääsin pitkästä aikaa Yyteriin lenkille ja parkkipaikalla minua odotteli Edi. Saimme Eetun kanssa juosta siellä niin paljon kuin jaksoimme. Mielestäni ei ollut reilua, että hanki kantoi Edin niin paljon paremmin kuin minut..jouduin rämpimään ylös hangesta sillä aikaa kun Edi patsasteli vieressä hangen päällä. EI KIVA!! :) Tänään lähdimme taas lenkille Yyteriin ja pääsimme jäätä pitkin kävellen Munakarille asti. Teimme puolentoista tunnin lenkin ja sain vielä Pepin seurakseni. Tosin se taas kuvitteli, että minä talloisin tai keilaisin sen..en ymmärrä miksi, olenhan vain pari kertaa istunut Pepin päälle tai huitaissut sitä tassulla. Ei aina voi huomata ihan kaikkea..


Kuului alkuviikkoon surullisiakin uutisia. Minun isäni nukkui pois, se oli hieno mies ja minun esikuvani. Muistelen isää lämmöllä..


Nyt voisin hetken levätä, että jaksan herättää mamman puoli kuudelta aamulla. Se yrittää aina nukkua pidempään ja suuttuu minulle kun herätän ennen herätyskelloa. Mutta mamma on helppo lepyttää ruskeilla suklaasilmillä.. ;)